04.06.11
- Naisilla on samat ongelmat eri puolilla maailmaa. Olemme leirin aikana hoitaneet paljon toisiamme ja saaneet ihanan syvällistä opetusta. Työssäni autan äitejä ja lapsia, pääasiassa ulkomaalaisia. Koen Hanna-työn tärkeäksi ja kuulun Hanna-piiriin, mutta työn vuoksi en oikein ehdi sinne, sanoo ensimmäistä kertaa hannojen Helaleirillä mukana ollut espoolainen Sirpa.
Vuosittain helatorstain aikoihin järjestettävästä Helaleiristä on tullut SANSAn Hanna-työssä jo perinne. Tänä vuonna leiri järjestettiin 2.-3. kesäkuuta Sysmässä, yhteistyössä Sysmän seurakunnan ja paikallisten hannojen kanssa.
Parhaimmillaan mukana oli 45 leiriläistä, joista nuorin oli alle kaksikymppinen ja vanhimmat eläkeläisiä. Monet heistä ovat aktiivisia hannoja kotipaikkakunnillaan, mutta mukana oli myös heitä, joille maailmanlaaja Hanna-työ oli uutta.
Esimerkiksi Lahdessa asuva Mervi Kari kertoo, ettei tiennyt entuudestaan kovinkaan paljon Hanna-työstä tai SANSAsta.
- Olen saanut leiriltä paljon ajatuksia ja evästä kotiin vietäväksi. Nyt mietin, mihin omat voimat riittävät. Onko minusta aktiiviseen Hanna-työhön vai onko paikkani enemmän rukoilijana? Mervi Kari kyselee.
SANSAsta leirillä olivat mukana ja ohjelmavastuussa aluesihteeri Mervi Viuhko, radiotoimittaja Merja Kauppinen sekä seniorityöntekijä, entinen Kroatian-lähetti Seija Uimonen. Leirillä puhuttiin paitsi maailman naisista ja heidän kivuistaan, myös omasta elämästä.
- Leirin teemana oli Elävää vettä. Meillä oli paljon yhteistä rukousta ja saimme ammentaa elävää vettä Sanan lähteeltä, Mervi Viuhko kertoo leirin jälkeen.
Verkkotoimitus
