01.04.09

Viljele, varjele - suojele ja säästä?

Joka huolehtii huomisesta, huolehtii tämänpäiväisistäkin. Vanhemmat lapsistansa, jotkut ympäristöstäänkin. Kun haeskelen lähetyksen vastuunkantajia, vaikkapa vain Naiset toivon lähteellä -ohjelmiimme, huomaan: päät harmaantuvat. Nuorta voimaa saa etsimällä etsiä rinnalle.

Vaan ei se tarkoita sitä, etteivätkö nuoremmatkin kaipaisi nähdä Jumalan valtakunnan tulevan. Eikä sitä, että vastuuta todellisuudessa kannettaisiin vain vanhentuvien ja valtaapitävien hartioin. Erehtyy, jos luulee yksin huolehtivansa siitä, miten tämä maa makaa, saati miten sen elopelloilla siemen itää. Ilahtuu, kun katsoo viereensä, hieman loitommallekin, ja huomaa: tuollakin, tuokin ja vielä toinenkin kantaa samaa taakkaa, etsii yhteistä tietä ja oikeaa suuntaa.

Vielä on heitä, jotka ikävöivät vanhurskauden toteutumista – edes yhden pienen ihmisen löytymistä, leppymistä, lepoa. Jumalan teot puhuvat hyvää: edelleenkin lapsi saa kasteessa tulla liitetyksi valtakuntaan, joka on tosi, hän saa kasvaa sovituksen tuntemisessa, ja kuolla lunastuksen lupauksen varassa. Ei tämä kansa vielä elä Jumalaansa vailla, eihän.

Presidenttifoorumissa maaliskuun puolivälissä istuivat kaikki kolme presidenttiämme nuorten, huomisen päättäjien tentattavina. Aiheena oli tällä kertaa Muutosten Suomi. Presidentti Mauno Koivisto kiteytti puheet toteamalla, että nyt te saitte kysyä meiltä. Huomenna saatte vastata itse kysymyksiinne.

Toimeen on vain tartuttava, vastuuta on vain alettava luovuttaa, ottaa ja kantaa. Mutta mistä nuoret haluavat vastata? Jakavatko he saman haasteen, haaveen ja huolen kuin me keski-ikäiset, vanhemmatkin?

Ehkei ole muuta mittaria tarpeelliselle kuin aikanaan ihmiselle annettu tehtävä.

- Viljele ja varjele, lisäänny, täytä maa, niin alun perin Jumala luomilleen ihmisille tehtäväksi antoi. Tehtävä pitää sisällään myös sen varjelemisen, joka toteutuu niinä pieninä ekotekoina, joita jokainen voi tehdä, kertasi Fanny Salmi, luontokansalaiseksi itsensä nimennyt keskustelukumppanini Jyväskylästä. Hän haastoi:

- Vie lapsi metsään, kerro hänelle mitä luonto sinulle merkitsee. Tutustuta sen rikkauksiin, opeta tuntemaan sen monimuotoisuutta. Lapsilta voi myös oppia, vaikkapa jätteiden lajittelusta!

Mittaaminen voi joskus ottaa koville. Tarpeellinen testautuu luopumisen kautta. Näin kävi nuorelle äidille Lempäälässä. Marika Salo joutui kamppailemaan elämästään ja suurimmasta vastuustaan, lapsensa hengestä, hyisen veden keskellä. Jumalan varassa he pelastuivat. Myös tehtävä seurakunnassa selkeni:

- Nyt olen lähetyssihteerinä, ja Jumala antoi rakkauden lähetykseen. Haluan olla rakentamassa sitä nuorempien lähetyksen vastuunkantajien verkostoa, joka on syntymässä suurten ikäluokkien eläköityessä, Marika Salo lupasi.

Marjaana Kotilainen

Naisten nurkka, joka on julkaistu Lähde-lehdessä 27.3.2009

- Lähetyssihteerinä sain upean työn ja yhdeksi sen toteuttamispaikaksi lähetyskahvila Olkkarin, liiketilan aivan Lempäälän keskustasta, Marika Salo iloitsee. (Kuva: Marjaana Kotilainen)