18.11.09

Löytää halutaan hengellinen koti

Kansainvälisen seurakunnan kotipesä Helsingin Ruoholahdessa kuhisee elämää. Kuudestakymmenestä maasta on väkeä parhaimmillaan koolla, kun maahamme muuttaneet kansainväliset kristityt kokoontuvat jumalanpalvelukseen. Yhteinen messu vietetään Temppeliaukion kirkossa, mutta muitakin jumalanpalvelusyhteisöjä muuttaneilla toki on.

Valtaosa maahanmuuttajista on kristittyjä. He etsivät hengellistä kotia asuinpaikan lisäksi. Jotkut tuovat kirkon tullessaan. Kaikki eivät kotiudu luterilaisiin kirkonmenoihin sittenkään, vaikka jälkikasvu kävisi rippikoulun tai itse tulisi vihityksi suomalaisen kirkkoon kuuluvan puolisoksi.

Kasteen kanssa on myös vaihtelevaa käytäntöä. Jos hengellinen koti on muualla kuin jonkin paikallisseurakunnan piirissä, miksi tulla rekisteröidyksi kirkon jäseneksi vain muodon vuoksi?

Vida Kessey, ghanalaissyntyinen sosionomi, kohtaa näitä muuton ja muutoksen haasteita työssään. Hänen oman maahanmuuttonsa alkuvuosien yksinäisyys on vaihtunut vilkkaaseen sosiaaliseen elämään. Afrikkalaiselle usein merkittävä suvun tuki on puolestaan vaihtunut yhteyteen ystävien kanssa.

- Yhteyden tärkein elementti on rukous, Vida kertoili, kun tallensimme tuntoja Naiset toivon lähteellä -ohjelmaa varten lumentuloa odotellessa. Rukous yhdessä muiden ghanalaisten, muiden naisten, muiden suomalaisten ja kaikkien kristittyjen kanssa vahvistaa. Ennen muuta se vahvistaa suhdetta Kristukseen itseensä. Ilman tuota yhteyttä hengellistä kotia ei ole.

Muutto palvelutaloon ei
poista hengellisyyttä

Huolta muutoksen tuomasta ikävästä ei kanneta vain kirkkomme liepeille tai sen jäsenyyteen tulleiden uusien kansalaisten hengellisestä kotiutumisesta. Huolta on kannettava myös uuden keskelle asettuvien hengellisestä kotipaikkaoikeudesta.

Iän myötä kotona on joidenkin vaikea enää selvitä yksin. On löydyttävä toinen koti ja toinen ihminen avuksi.

- Ikääntyvien asumisjärjestelyjä hoidettaessa ei saa unohtaa heidän hengellisten tarpeidensa täyttämistä, haastaa Pauliina Takala Telkänpesässä Vaajakoskella. Takalan ovat veteraanit valtuuttaneet puolestapuhujakseen. Muidenkin ikäihmisten asiat ovat tämän vanhusasiavaltuutetun sydämellä.

- Jos vanhuksen elämässä aiemmin on ollut luontevaa liittyä seurakunnan elämään, miksi tuo tarve päättyisi, kun hän muuttaa vaikkapa palvelutaloon? Takala kysyy, myös radio-ohjelmassamme.

Marjaana Kotilainen

Naisten nurkka, joka on julkaistu Lähde-lehdessä 13.11..2009

- Maahanmuuttajien hengellisen elämän hoitaminen on ennen muuta yhteyteen kutsumista, korostaa Kansainvälisen seurakunnan sosionomi Vida Kessey Helsingistä. (Kuva: Marjaana Kotilainen)