04.06.09

Joka aamu sama rakkaus

Perhe-elämän keskellä eletään usein turtumuksessa ja tottumuksen sanelemissa kuvioissa. Arjessa on harvoin tilaisuutta kokea suuria tunteita tai elämyksiä. Vanhempia väsyttää, ja monet velvoitteet vievät ajatukset.

Tunteet ovat kuitenkin olemassa pinnan alla, ja niistä voi tulla tietoiseksi varsin voimakkaalla tavalla. Tämän koin, kun nuorimmaiseni katosi tunniksi. Hän oli lähtenyt isomman tytön matkaan koulun leikkikentälle ilman lupaa. Hädissäni lähdin etsimään lastani, mielessäni kaikki mahdollinen kauhea jo tapahtuneena! Toisaalta lapsiperheessä päivän mittaan kasaantuneet harmit menettivät merkityksensä. Oli vain ikävää, huolta ja rakkautta.

Rakkaus omaan lapseen valtasi koko olemukseni. Mitä siitä, vaikka eteinen on sekainen ja samat asiat on sanottava kymmeneen kertaan. Mitä siitä, etten saanut taaskaan juoda aamukahviani rauhassa. Kun tapasin lapseni ehjänä ja kunnossa, olin hyvin harmissani ja hirvittävän helpottunut. Kantaessani kiukuttelevaa ja potkivaa tytärtä kotiin sydämeni lauloi kiitollisuudesta.

Kauhomassa lusikalla, Jumalan työtoverina

Vanhemmuus ja siihen liittyvä rakkaus tekee haavoittuvaksi. Kun ajatteli jo jättäneensä taakseen omia kipeyksiään, ne tulevatkin taas käsiteltäviksi lapsen elämän kautta. Isät ja äidit ovat lastensa materiaalia, heidän vaatteensa ja lepopaikkansa, peilinsä ja taistelutantereensa. Vanhemmuudesta ei voi pitää lomaa tai ottaa virkavapaata. Joka aamu tarvitaan vanhempia, joilla on edelleen sama rakkaus.

Monet vanhemmat tietävät, miten vaikeaa on antaa kauhalla, kun omia eväitä on vain lusikallisen verran. Toisaalta juuri se lusikallinen on riittävästi. Vanhemmuudessa koettu syyllisyys ei ole sama asia kuin rakkaus. Suuri syyllisyys tai sen puuttuminen eivät voi mitata rakkautta. Aikuisuus vanhemmuudessa on liiallisen syyllisyyden syrjään laittamista ja palaamista rakkaudessa elämiseen sekä niihin vastuullisiin valintoihin, joita rakkauteen kuuluu.

Kastepuheissa saatetaan verrata vanhemmuutta työtoveruuteen Jumalan kanssa. Sitähän se on. Jumalan muuttumattoman ja joka päivä armahtavan rakkauden peilikuvana ja heijastuksena olemista pienelle ja hauraalle ihmistaimelle.

Laulamme usein iltaisin tuttua virttä (VK 276) ennen nukkumaanmenoa. Ensimmäisen säkeistön sanat ovat minulle tärkeät, kun katselen päivän mittaan kulkemaani vanhemmuuden matkaa: "Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan, jolta syyni suuret anteeks sain ja saan, jolta syyni suuret anteeks sain ja saan!"

Johann Arndt on sanonut Kirjassaan Totisesta Kristillisyydestä Jumalan anteeksiantavasta armosta: "Kristuksen kuolema ja veri riittävät pyyhkimään pois kaikki syntini, olkoon niiden nimi mikä tahansa, olkoot ne salaisia tai julkisia, jotka itse tiedostan, tai sellaisia jotka tunnen omassatunnossani, syntejä jotka kuuluvat menneisyyteeni mutta myös nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Niin, vaikka ihminen olisi tehnyt kaikki maailman synnit, riittävät kuitenkin Kristuksen kärsimys ja kuolema pyyhkimään pois kaiken synnin, niin että se annetaan hänelle anteeksi eikä sitä koskaan muisteta."

Tällaisen anteeksiantamuksen ja hyväksynnän varassa oma heikkous ja monet taakat ovat siedettäviä myös vanhemmuuden työssä.

Mirja Lassila

Pastori, muusikko Mirja Lassila konsertoi Radiolähetystyön kesäpäivillä perjantaina 26. kesäkuuta kello 20.30 Lahden Ristinkirkossa. Mukana myös Radiolähetysjärjestö Sanansaattajien (SANSA) naistyön koordinaattori Marjaana Kotilainen.

Naisten nurkka, joka on julkaistu Lähde-lehdessä 15.5.2009

Mirja "Mimmu" Lassilan musiikki hoitaa kuulijaansa Jumalan totuuksilla. Hyvinkään naistenpäivässä huhtikuussa oli mukana laulamassa myös myymäläpäällikkö Elina Ruppert, puolikas Avoin lähde -duosta vuosien takaa. Elina asuu nykyisin Yhdysvalloissa. (Kuva: Marjaana Kotilainen)