18.11.07
Islam ei ole vähäinen tekijä nykypäivän maailmassa. Sen tunnustajia on noin 1,3 miljardia, viidennes ihmiskunnasta Marokosta Indonesiaan. Siinä on useita eri suuntauksia, alkaen jo 600–700-luvuilta peräisin olevista sunni- ja shiia-suuntauksista. Ruotsalainen professori Jan Hjärpe jaottelee islamin ilmenemisen yhteiskunnassa neljään perussuuntaukseen: fundamentalismi, traditionalismi, modernismi ja sekularismi. Ensiksi mainittua kutsutaan myös radikaaliksi tai militantiksi islamismiksi, joka tulkitsee Koraania sanatarkasti. Sen juuret ovat 1200-luvun wahhabilaisuudessa.
Nykyään islam merkitsee kasvavaa haastetta kansainvälisessä politiikassa. Pyhä sota, jihad, on kuulunut islamiin profeetta Muhammedin ajoista. Myös mielenosoittajien iskulauseet kertovat, että pyhä sota on edelleen voimassa.
Taustalla on paitsi radikaali islamin tulkinta myös kateus länsimaiden teknologis-taloudellista edistyneisyyttä kohtaan ja turhautuneisuus yhteiskunnan ongelmien edessä. Korruptio, eriarvoisuus, työttömyys, johtavien länsimaiden itsekkään taitamaton Lähi-idän politiikka ja kulttuurinen ymmärtämättömyys sekä kristillisen maailman arvojen mureneminen ja moraalinen rappio ovat synnyttäneet voimakkaita ja väkivaltaisia reaktioita, joista kaikki tiedämme.
Valistuksen jälkeisessä Euroopassa vallinnut periaate, että uskonto ja valtiovalta on erotettava toisistaan, on islamilaisessa ajattelussa mahdoton. Se on jumalanpilkkaa. Jumalalla, ei poliittisesti valitulla parlamentilla, on oikeus päättää, mikä on oikein ja mikä väärin.
Millainen sitten on islamin jumalakuva? Joskus länsimaissa kyseenalaistetaan tai jopa kielletään muslimien parissa tehtävä kristillinen lähetystyö sillä perusteella, että sekä muslimit että kristityt uskovat yhteen Jumalaan.
Yhteisymmärrys yhdestä Jumalasta ei tarkoita vielä yksimielisyyttä Jumalan luonteesta. Jumala on yksi, mutta millainen hän on? Onko hän vihan vai rakkauden Jumala? Onko hän pyhä ja kaikkivaltias? Onko hän rakastava ja viisas? Onko hän kiinnostunut syntisestä ihmisestä? Onko hän tehnyt riittävästi ihmisen pelastumiseksi vai onko ihmisen ansaittava se?
Myös islamin opetuksen mukaan Jumala on armollinen ja anteeksiantava. Hän on kaikkivaltias ja tekee mitä tahtoo. Mutta Koraanissa ei sanota, että Jumala on rakkaus, kuten Raamatussa. Vain muutamassa Koraanin jakeessa sanotaan, että Jumala rakastaa niitä jotka rakastavat häntä, ja ettei Jumala rakasta ei-uskovia (Suura 3:29).
Koraanin mukaan Jumala lähetti profeettoja maailmaan varoittamaan ihmisiä ja tuomaan lain kirjan, joka ohjaa heitä oikeaa tietä. Ihmisten täytyy noita lakeja noudattamalla täyttää Jumalan vaatimukset ja voittaa hänen hyväksyntänsä. Niinpä muslimi sanoo: ”Usko Jumalaan ja hänen apostoliinsa Muhammediin, ja tee mitä Jumala vaatii sinua tekemään, niin Jumala, jos hän niin tahtoo, hyväksyy sinut”.
Jo ensimmäinen eurooppalainen islamilaisessa maailmassa työskennellyt lähetyssaarnaaja Ramón Lull (1235–1316) osoitti, että islamilaisesta Jumala-opista puuttuu rakkaus. Muslimille on mahdoton ajatus, että kaikkivaltias Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä pelastaakseen heidät iankaikkiselta kuolemalta antamalla ainoan Poikansa kuolla maailman syntien puolesta.
Ajatuksen tekee muslimille mahdottomaksi se, että Jumalan ja luodun välillä on ylittämätön kuilu, eikä islamissa edes uskota ihmisen lankeemukseen ja pelastuksen tarpeeseen. Jeesus on kyllä arvostettu profeetta, mutta kuitenkin vain Jumalan luoma ihminen.
Kristinuskon mukaan Jumalan hyväksyntää ei voi ansaita teoilla. Pelastus on Jumalan ilmainen lahja niille, jotka panevat toivonsa Kristukseen.
Juha Auvinen
lähetysjohtaja
Tämä sivu: 
