23.08.08
Pääkirjoitus: Uskonnonvapaus ja vapaus uskoa
Sekä kiinalaiset että ulkomaiset kisavieraat ovat saaneet harjoittaa uskontoaan sitä varten hyväksytyissä paikoissa – erikseen. Yksin Pekingissä toimii satoja kristillisiä seurakuntia. Kiinan kirkko on painattanut Uusia testamentteja urheilijoiden majoitustiloihin. Mutta julkisesti Kiinassa ei saa uskontoa levittää.
Olympialaiset ovat valtava tapahtuma, joka ei jää huomiotta missään päin maailmaa. Se on ainutlaatuinen PR-tilaisuus kisojen isäntämaalle. Siksi on ymmärrettävää, että Kiinan ateistis-kommunistinen hallinto tekee kaikkensa antaakseen maasta myönteisen kuvan ja varmistaakseen kisojen onnistumisen. Rauhan ja järjestyksen turvaamiseen kisakaupungeissa on kuulunut myös kristittyjen painostus.
Painostusta ovat kokeneet erityisesti rekisteröimättömät kotikirkkoliikkeen seurakunnat. Viranomaiset ovat sulkeneet niiden kokoontumistiloja ja karkottaneet pääkaupungista tai panneet telkien taakse pappeja, seurakuntien johtajia ja muita kristittyjä muun muassa estääkseen heitä pääsemästä kosketuksiin ulkomaalaisten kanssa. Vaikka kristittyjen määrä Kiinassa kasvaa voimakkaasti, ainakin osa kiinalaisista pitää kristinuskoa länsimaisena tuontitavarana.
Kiinan toimet ovat vain yksi esimerkki siitä, että kristinuskossa koetaan olevan jotakin vierasta ja levottomuutta herättävää. Eri puolilla maailmaa vastustuksen muodot vaihtelevat. Toisaalla kristitty voi joutua tuomioistuimen eteen ja saada vankeusrangaistuksen yhteiskunnan järjestelmästä tai maan valtauskonnosta johtuen.
Toisaalla hän voi joutua syrjityksi ja saada ahdasmielisen leiman. Ja tuomion langettavat – nyt samoin kuin Jeesuksen aikana – ehkä kovimpana moralistit, jotka luottavat hyviin tekoihinsa eivätkä tunne tarvitsevansa Vapahtajaa. Tai ne, jotka vaativat suvaitsevaisuutta eivätkä siedä Jumalan sanan vapauttavaa totuutta.
Tiedämme, mitä kristityille tapahtui Stalinin ajan Neuvostoliitossa. Tunnettua on myös kristittyjen kohtelu esimerkiksi 1800-luvun Japanissa ja 1900-luvun Kiinassa. Kristillinen usko ja kirkko ovat eläneet vaikeita vuosia maan alla, ulkonaisesti kuoliaaksi vaiettuina. Mutta Jumalan Henki on pitänyt ne elossa ja elvyttänyt vapauden koittaessa.
Tälläkin hetkellä eri maissa miljoonia kristittyjä vainotaan levittämällä heistä vääriä huhuja, tuhoamalla kirkkoja ja kristittyjen omaisuutta, pahoinpitelemällä ja tappamalla heitä. Silti kristittyjen määrä kasvaa eniten juuri siellä, missä he ovat ahtaalla.
Jeesus varoitti opetuslapsia ja kaikkia seuraajiaan vastaanotosta, jonka he tulevat saamaan. Kristuksen todistajana eläminen ja toimiminen ei ole helppoa, mutta Jumalan huolenpitoon voi luottaa, vaikka vaikeuksia tulee.
Uudessa testamentissa Matteus kuvaa Jeesuksen ja hänen seuraajiensa kohtalonyhteyttä. Vastustuksen ja pilkan osuessa kohdalle on hyvä muistaa, että oppilas on kutsuttu jakamaan opettajansa, palvelija isäntänsä kohtalon.
Jeesus ei kuitenkaan vaadi tarpeetonta marttyyriutta. Hän jopa kehottaa vainottuja etsimään suojaa toisesta kaupungista. Ihmisiä ei tarvitse pelätä, Jeesus sanoi. Ainostaan Jumalaa, jolla on jokaisen ihmisen iankaikkinen elämä vallassaan, on pelättävä.
Mutta juuri häneen saavat vainotut ja pilkatut myös turvata. Psalmin 118 sanoin: ”Kun Herra on minun kanssani, en minä mitään pelkää. Kun Herra on minun kanssani, hän tuo minulle avun, ja pelotta katson vihollisiani. Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!”
Juha Auvinen
lähetysjohtaja
