15.06.07
Kirkkojen maailmanneuvoston alaisuudessa toimintaansa aloittelevan yhteistyöelimen perustaminen on avustus- ja kehitysyhteistyötä tekevissä kirkollisissa järjestöissä nähty välttämättömänä toiminnan tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi, käyttäväthän mukana olevat 55 pääasiassa kirkkojen ulkomaanavun kaltaista jäsenyhteisöä työhönsä vuosittain noin 1,4 miljardia dollaria. Suomesta jäsenenä on Kirkon Ulkomaanapu ja tarkkailijajäsenenä Suomen Lähetysseura.
Kirkkojen laajan kehitysaputyön perustana on toki kristillinen usko ja arvomaailma. Toiminnan puitteissa tunnutaan kuitenkin pelättävän auttamisen varjolla käännyttämistä, uskonnollista pakottamista tai tietyn vakaumuksen asettamista auttamisen ehdoksi. Sellainen ei tietenkään olekaan hyväksyttävää. Ihmisen hädänalaista tilaa ei saa käyttää hyväksi. Samanaikaisesti kirkot joutuvat avustustyössään vaalimaan uskonnonvapautta ja uskonnon vaihtamisen vapautta osana laajempia ihmisoikeuksia.
Kun kristityt uskossa yhdistyvät Kristukseen, he samalla yhdistyvät myös rakkaudessa toisiin ihmisiin, heidän hätäänsä ja tarpeisiinsa. Kun auttamisen syyt ovat aidot ja rehelliset, todistus ja palvelu eivät ole kaukana toisistaan. Kun lähimmäisen sanaton palvelu tapahtuu rukoillen ja siunaten, vakaumus ei voi olla näkymättä silloinkaan, kun pyritään köyhyyden poistamiseen ja kärsimyksen lievittämiseen.
Joitakin vuosia sitten Etiopian Mekane Yesus -kirkon presidentti Iteffa Gobena sanoi, että kristittyjen on oltava vahvasti mukana taistelussa rasismia, köyhyyttä sekä taloudellista ja sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja annettava voimaa syrjäytyneille ihmisille. ”Voiman antamiseen tarvitaan vapautta ja sitä, että ihmisistä tulee muutoksen agentteja. Vapauttamisessa ja voiman antamisessa kiteytyy evankelioiminen. Palvelu yksinään ei pysty täyttämään tehtävää. Siinä sivuutetaan sielu, joka antaa voimaa vapauttaa ihminen hengellisistä ja sosiaalisista demoneista.”
Ihmisen kokonaisvaltaisen kohtaamisen ja auttamisen mallit löytyvät Raamatusta. Jeesus lähetti opetuslapsensa julistamaan taivasten valtakuntaa, parantamaan sairaita, herättämään kuolleita, puhdistamaan spitaalisia ja ajamaan pois pahoja henkiä. Se, mitä opetuslapset olivat saaneet lahjaksi, heidän tuli edelleen antaa lahjaksi. Jeesus, joka tuli meidän tähtemme köyhäksi, avasi omalla elämällään ja toiminnallaan seuraajiensakin silmät köyhien hädälle ja lähimmäisenrakkaudelle. Se, mikä nykyisin mielletään kehitysyhteistyöksi, nousee pohjimmiltaan evankeliumin mullistavasta sanomasta.
Tänäänkin Jumalan sana saa aikaan muutoksen ihmissydämissä ja yhteisöissä. Myös kristilliset radio-ohjelmat antavat monelle toivon paremmasta. Toivo vahvistaa itsetuntoa ja saa toimimaan oman ja toisten elämän hyväksi.
Esimerkiksi intialaisessa kylässä juopottelu, riitaisuus ja väkivalta loppuivat. Perheet elävät sopuisammin, ja lapset laitetaan kouluun. Lukutaito avaa tien Jumalan sanan ja tiedon maailmaan. Taidot lisääntyvät ja elintaso nousee. Kylään on saatu tie, vesi ja terveysasema, karjasta huolehditaan ja viljelykset tuottavat satoa. Ruumiinravinnon lisäksi halutaan myös sielunruokaa. Säännöllisesti lähetettävät kristilliset radio-ohjelmat ovat pitkäkestoista kehitysyhteistyötä. Toivo antaa voimia elämän arkeen, usko kantaa iankaikkisuuteen.
Juha Auvinen
lähetysjohtaja
Tämä sivu: 
