23.01.09
Miltei kaikissa Euroopan maissa lähetystyön uranuurtajina ovat olleet lähinnä pietistiset yhdistykset, joiden johtomiehet ottivat 1800-luvulla vastuun pysähtyneisyyden tilassa olevien ja usein osaksi maallista valtapolitiikkaa muuttuneiden kirkkojen hengellisen elämän uudistamisesta. Vasta 1900-luvulla ja erityisesti toisen maailmansodan jälkeen kirkoissa alettiin laajemmin kysellä, mikä on kirkon vastuu lähetyksestä.
Suomessa kirkon lähetysjärjestöiksi hyväksytyistä vanhin, Suomen Pipliaseura, perustettiin jo vuonna 1812. Vuonna 1873 aloitti toimintansa Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, josta sen ruotsinkielinen sisarjärjestö Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland erkani vuonna 1922. ”Uutta” 1960-luvun herätysten hedelmää kirkon lähetysjärjestöistä ovat Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys, joka perustettiin vuonna 1967, Radiolähetysjärjestö Sanansaattajat 1973 ja Evankelisluterilainen Lähetysyhdistys Kylväjä 1974.
Paljon on saavutettu kirkon ja lähetysjärjestöjen välisellä sekä niiden keskinäisellä yhteistyöllä. Kirkon lähetysjärjestöjen olemassaolo on kasvattanut lähetystyön kokonaispanosta. Suomen kristittyjen ja seurakuntien taloudellinen tuki ulkolähetystyölle kirkon lähetysjärjestöjen kautta on vuosi vuodelta kasvanut. Vuonna 2007 se oli 35,5 miljoonaa euroa. Lähetysjärjestöjen ulkomaille lähettämien työntekijöiden määrä taas on 1990-luvun huippuvuosista lähes puolittunut noin 350 lähettiin. Se kertoo tuen lisääntymisestä suoraan ulkomaisille yhteistyökirkoille ja -järjestöille.
Lähetys ei ole vain taloutta ja työntekijöiden lähettämistä. Se on kolmiyhteisen Jumalan työtä synnin alaisessa ja muuttuvassa maailmassa. Jumala yksin tietää ne ihmiset, joiden kääntymiseen hänen puoleensa Suomesta lähetetyt työntekijät tai muu tuki ovat vaikuttaneet. Hyvä niin.
Lähetystehtävä on kesken. Neljännes maailman ihmisistä ei ole koskaan kuullut evankeliumia. Kaksi kolmesta ei ole kristittyjä. Maailmanlaajat uskonnolliset, kulttuuriset, poliittiset, sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristön muutokset haastavat käyttämään uusia keinoja kokonaisvaltaisen ja muuttumattoman evankeliumin viemiseksi siitä osattomille lähellä ja kaukana opettaen, julistaen ja palvellen.
Millainen kirkko, sellainen lähetys. Kun kirkko elää Jumalan sanasta ja sakramenteista, myös lähetys saa elinvoimansa samasta lähteestä. Lähetysteologi Carl Braaten on tähdentänyt, että ilman evankeliumia kirkolla ja teologialla ei ole juurta, ilman lähetystä ne eivät kanna hedelmää. Tohtori Arto Seppänen on puolestaan huomauttanut, että lähettävän kirkon tehtävä on pitää erityistä huolta jäsenistään, jotta he eläisivät evankeliumista ja sen sytyttäminä lähtisivät evankelioimaan kansoja.
Kristillisessä uskossa hengellinen kasvu ja lähetys kietoutuvat toisiinsa. Julistava ja palveleva kirkko jatkaa Kristuksen seuraajilleen antamaa apostolista tehtävää. Kirkon kaikkeen toimintaan kuuluu missionaarinen ulottuvuus, mutta sen lisäksi kirkolla on erityinen lähetystehtävä ja -vastuu.
Olisi lähetystyön edun mukaista, että tänä lähetystyön juhlavuotena kirkon päättävät elimet kykenisivät hyväksymään ja panemaan täytäntöön kirkon lähetystyön toimikunnan joulukuisen esityksen kirkon lähetysstrategiaksi. Se toisi uutta nostetta työlle niin seurakunnissa, hiippakunnissa kuin kirkon lähetystyön toimijoiksi hyväksymissä lähetysjärjestöissä.
Juha Auvinen
lähetysjohtaja
Pääkirjoitus, joka on julkaistu Lähde-lehdessä 23.1.2009.
Tämä sivu: 
