26.10.07
Ekumenia on kristittyjen yhteyttä ja kristillisten kirkkojen pyrkimystä ykseyteen. Tätä ilmentää muun muassa Ekumeenisen neuvoston toiminta Suomessa toimivien kirkkojen, kristillisten yhteisöjen ja seurakuntien yhteistyöelimenä. Siihen kuuluu 11 jäsenkirkkoa ja 20 tarkkailijaa.
Jäseniksi hyväksytään yhteisöjä, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi.
Lähetyksen ja ekumenian läheisestä suhteesta kertonee se, että Ekumeenisen neuvoston lähetys- ja evankelioimistyön jaoston tehtäviä on lähes kymmenen vuoden ajan hoitanut Lähetyksen yhteistyöryhmä, johon osallistuvat myös Suomen lähetysneuvoston ja Suomen vapaakristillisen neuvoston edustajat.
Näiden yhdessä järjestämä lähetyspyhä korostaa yhteistä rukousta kaikille kristityille kuuluvan lähetystehtävän puolesta. Tavoitteena on vahvistaa kristittyjen yhteistä todistusta, keskinäistä rauhaa, sovintoa ja rakkautta sekä innostaa erityisesti nuorisoa lähetysvastuuseen.
Kansainvälisesti nykymuotoisen ekumenian synnytti Edinburghin lähetyskonferenssi vuonna 1910. Havaittiin, että Kristuksen antaman lähetystehtävän täyttäminen edellytti kristittyjen yhteyttä ja maailmanlaajuista yhteistyötä.
Tuohon aikaan elettiin edellisellä vuosisadalla syntyneen lähetysinnostuksen vallassa. 1900-luvun alkuvuosiin mennessä kristinusko oli käytännössä levinnyt lähes koko maailmaan. Pian alkanut ensimmäinen maailmansota kuitenkin vei pohjan liialta lähetysoptimismilta, eikä toinen maailmansota seurauksineen parantanut tilannetta.
Myös sotien jälkeen lähetys ja ekumenia ymmärrettiin yhteenkuuluviksi: Vuonna 1951 Kirkkojen maailmanneuvosto määritteli ekumenian käsitteen kuvaavan ”kaikkea sitä, mikä liittyy koko kirkon tehtävään viedä evankeliumi koko maailmaan. Siksi käsite kattaa … sekä ykseyden että mission koko maailmassa.”
Ekumenialla on selkeä raamatullinen perusta. Kreikankielen sana oikouméne esiintyy Uudessa testamentissa 15 kertaa. Se tarkoittaa koko asuttua maanpiiriä, koko maailmaa ja kaikkia kansoja (Matt. 24:14), koko (Rooman) valtakuntaa (Luuk. 2:1) ja tulevaa maailmaa, taivaasta tänne saapuvaa valtakuntaa (Hepr. 2:5).
Vanhassa testamentissa puhutaan yhdestä Jumalasta ja hänen yhdestä kansastaan. Uudessa testamentissa Paavali kirjoittaa yhdestä ruumiista (1. Kor. 12:12–13; 26–27) ja yhdestä uskosta (Ef. 4:3–6). Jumala on yksi, kristillinen uskontunnustus on yksi ja toivo on yksi.
Nämä kaikki perustelevat sen, että ruumis, kristillinen kirkko tai seurakunta on yksi. Erityisesti Paavalin kirjeissä ja Apostolien teoissa esiintyy koinonian käsite, joka merkitsee seurakunnan yhteyttä, ehtoollisleivästä puhuttaessa yhteyttä Kristuksen ruumiiseen, joka on olennaisesti yksi, ja Pyhän Hengen yhteyttä.
Käsitteenä ekumenia merkitsee myös koko kristillistä kirkkoa kattavaa ja siinä voimassa olevaa. Sanalla viitataan niin ikään kirkon maailmanlaajuiseen lähetystehtävään, kahden tai useamman kristillisen kirkon suhteisiin tai sellaiseen asenteeseen, joka korostaa ja toivoo kristittyjen ykseyttä.
Ehkä yksi keskeisin raamatullinen perustelu ekumenialle löytyy Johannekselta: ylimmäispapillisessa rukouksessaan Jeesus rukoilee ”että he … kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut” (Joh.17:21–22).
Tässä näkyy paitsi pyyntö kristittyjen yhteydestä, myös lähetykseen ja evankelioimiseen liittyvä perustelu ”jotta maailma uskoisi”. Se, että kristityt elävät rauhassa keskenään ja toimivat yhdessä on vahva todistus Jumalan rakkaudesta maailmassa, jonka väestöstä kaksi kolmasosaa on ei-kristittyjä.
Juha Auvinen
lähetysjohtaja
Tämä sivu: 
