21.05.07
Esimerkiksi Helsingin seurakuntayhtymä pidätti huhtikuussa harkinnanvaraisen tukensa yhdelle kirkon lähetysjärjestölle sillä perusteella, että ainakin osa sen papeista on kieltäytynyt yhteistyöstä naispappien kanssa. Myös muutamissa muissa suurissa seurakunnissa on tiettävästi keskusteltu asiasta, ja muidenkin lähetysjärjestöjen kantoja asiassa on aiottu kysellä.
Seurakunnat jakavat jäseniltään joko kirkollisveroina kerättyä tai seurakuntalaisten lahjoina kirkon lähetystyölle antamia varoja. Vuonna 2006 seurakuntien talousarviomäärärahat lähetystyölle ja kansainväliselle diakonialle olivat yli 18,6 miljoonaa euroa. Se oli 28 prosenttia lähetystyön ja kansainvälisen diakonian kokonaistuotosta. Vapaaehtoista kannatusta kertyi huomattavasti enemmän, yli 29 miljoonaa euroa eli 44 prosenttia. Seurakuntalaiset ovat lahjoittaessaan mieltäneet rahan menevän kirkon lähetystehtävän toteuttamiseen sen järjestön kautta, jonka työn hyväksi lahja on annettu.
Kirkon seitsemän lähetysjärjestöä ja Kirkon Ulkomaanapu käyttivät työhönsä ulkomailla viime vuonna noin 50 miljoonaa euroa, mikä oli 79 prosenttia järjestöjen menoista. Ulkomaisen työn tukitoimiin kotimaassa käytettiin 10,3 miljoonaa euroa eli 16 prosenttia menoista. Näiden lukujen valossa voidaan sanoa, että kirkkomme lähetystyön ja kansainvälisen diakonian toimijat tekevät työtään vastuullisesti ja suuntaavat maksimaalisen panoksen lähimmäisten auttamiseen ulkomailla.
Tarpeet Aasian, Afrikan, Latinalaisen Amerikan ja itäisen Euroopan kirkoissa ja evankeliumin tavoittamattomilla alueilla eivät vaihtele sen mukaan, mitä mieltä kotikirkossamme ollaan kustakin ajankohtaisesta kysymyksestä. Lähetysjärjestöt ja Kirkon Ulkomaanapu eivät voi yksipuolisesti irtisanoa sitoumuksiaan siksi, että erilaiset näkemykset kirkossamme estävät seurakuntien varojen saamisen tärkeään työhön. Yhteistyökohteissa tarve on pysyvä, usein huutava. Maailma on kovin eriarvoinen. Valtaosa maailman väestöstä ei ole kristittyjä, monilta ihmisiltä puuttuu alkeellinenkin aineellinen toimeentulo, ja monet kristityt joutuvat kotimaissaan vainotuiksi uskonsa tähden.
Täällä vauraassa Pohjolassa on helppo tehdä päätöksiä, jotka koituvat miljoonien kohtaloksi muualla maailmassa. Päätöksemme merkitsevät heille joko hyvää tai huonoa: joko mahdollisuutta koulunkäyntiin tai lukutaidottomuutta, joko terveydenhoitoa tai kokonaisia yhteiskuntia rampauttavaa sairautta, joko toivoa ja elämää Kristuksen seuraajina tai iankaikkista kuolemaa.
Kirkkomme ongelmat eivät saa olla vientitavaraa. Oltakoon täällä asioista mitä mieltä tahansa, kirkon sisäiset ristiriidat kotimaassa eivät saa seurakuntien talousarviomäärärahoista tai avustuksista päätettäessä merkitä avun epäämistä ulkomaisilta hankkeilta. Lähetystyön ja kansainvälisen diakonian toimijat ovat sitoutuneet pitkäaikaiseen yhteistyöhön ulkomaisten kumppaniensa, kirkkojen ja järjestöjen kanssa. Äkilliset muutokset rahoituksessa aiheuttaisivat suunnatonta vahinkoa yhteistyökirkoille ja -järjestöille sekä kärsimystä niille sisarille ja veljille, joita lähetystyön ja kansainvälisen diakonian kautta haluamme auttaa, kouluttaa ja johtaa Kristuksen seuraajiksi.
Juha Auvinen
lähetysjohtaja
Tämä sivu: 
