16.05.06

Pääkirjoitus: Arvoituksellinen kolmen uskonnon kohtauspaikka

Yksi Jerusalemin maamerkeistä on kultaisen kupolin ja upeiden mosaiikkien koristama Kalliomoskeija. Se seisoo Morian vuorella, jossa Jumala käski Abrahamin uhrata poikansa Iisakin. Vuoden 960 vaiheilla eKr. kuningas Salomo rakensi paikalle juutalaisten ensimmäisen temppelin, jonka tuhosi 587 eKr. Babylonian kuningas Nebukadnessar. Pakkosiirtolaisuudesta palanneet Esra ja Nehemia rakensivat temppelin uudelleen vuonna 516 eKr. Temppeli oli paikallaan Jeesuksen maanpäällisen elämän ja ristiinnaulitsemisen aikana. Lopullisesti sen tuhosi roomalainen Titus vuonna 70 jKr.

                     

Islamilaisen perimätiedon mukaan tämä on se paikka, johon Jumala toi Muhammedin (571–632) Mekan pyhästä moskeijasta mystiselle yölliselle matkalle ja josta Muhammed nousi ratsunsa Burakin selässä taivaaseen. Siksi Jerusalem on muslimien kolmanneksi pyhin paikka Mekan ja Medinan jälkeen.

                     

Kalliomoskeija tunnetaan myös Omarin moskeijana. Nimen taustalla on samanniminen kalifi, joka valloitti Jerusalemin vuonna 638. Suvaitsevaisesti juutalaisiin ja kristittyihin suhtautunut kalifi raivasi temppelialueen rauniot. Umayyad-kalifit rakensivat Kalliomoskeijan Omarin pojan Abd el-Malikin johdolla vuonna 691.

                     

Hiljattain on kansainvälistä huomiota herättänyt saksalaisten teologien ja uskontotieteilijöiden Karl-Heinz Ohligin ja Gerd-Rüdiger Puinin kokoama kirja Islamin pimeä alkuperä (The Dark Origins of Islam). Johtavien Lähi-idän ja islamilaisuuden tutkijoiden mukaan Kalliomoskeija olisi ollut alun perin kristillinen kirkko.

                     

Tutkijat esittävät, ettei moskeijaa rakennettu Muhammedin oletetun yöllisen matkan eikä hänen taivaaseen nousemisensa muistoksi, vaan että se on Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan palvelijan muistomerkki. Hän on se ylistetty, johon sana muhammad Kalliomoskeijan kirjoituksissa viittaa. Tätä väitettä he perustelevat muun muassa Damaskoksen Pyhän Johanneksen (670–753) kirjalla Harhaopeista, jonka mukaan umayyadit olivat kristillinen lahko, eivät muslimeja.

                     

Väitteidensä tueksi tiedemiehet ottavat Kalliomoskeijan ulkoseiniä kiertävät kauniit kalligrafiat. Kun arabiankielisinä pidettyjä tekstejä on tutkittu kielitieteellisin menetelmin, tutkija Christoph Luxenbergin mukaan on käynyt ilmi, etteivät vuodelta 694 peräisin olevat kirjoitukset olekaan Koraanin säkeitä, vaan syyrialais-aramealaisia tekstejä. Ne kuvaavat syyrialaisten ja hellenististen kristittyjen välisiä teologisia väittelyitä Jeesuksen pyhyydestä.

                     

Oli tutkijoiden väitteissä perää tai ei, tiedetään se, että ristiretkeläiset muuttivat Kalliomoskeijan kristilliseksi kirkoksi vuonna 1099 ja antoivat sille nimen Templum Domini, Herran temppeli. He rakensivat moskeijan keskellä olevalle kivelle alttarin, kiinnittivät kupoliin kultaisen ristin ja yhden portaalin yläpuolelle timantein koristellun Kristuksen kuvan. Vuonna 1187 Kalliomoskeijasta tuli uudelleen muslimien pyhäkkö. Useiden korjausten ja muutosten jälkeenkin se edelleen hallitsee Temppelivuorta ja on yksi koko Jerusalemin tunnusmerkeistä.

Juha Auvinen
lähetysjohtaja 
Radiolähetysjärjestö Sanansaattajat r.y.