28.09.09
Kun lähetystyön tukijalta kysytään hänen motiiviaan, voi syyksi paljastua sama kuin aikoinaan Makedonian kristityillä, jotka pyytämällä pyysivät, että saisivat osallistua rakkaudentyöhön.
Toisen Korinttilaiskirjeen mukaan vainoista ja köyhyydestä huolimatta Makedonian seurakunnat vaativat saada olla osallisia ja antoivat suuria lahjoituksia. Ja mikä parasta: he eivät antaneet vain rahojaan vaan antautuivat henkilökohtaisesti Kristuksen ja hänen apostolinsa asialle.
Jokainen tietää, miten vaikeaa rakastaminen on. Tunnemme, miten parisuhteessa, perhe-elämässä, ystävien kesken, työpaikalla, seurakunnassa, kirkossa, koko yhteiskunnassa ja kansojen välillä rakkaus on joskus kovilla. Viha ja välinpitämättömyys saavat yliotteen tilanteessa, jossa rakkaus, myötätunto ja auttaminen olisivat kaikkien kannalta parempi vaihtoehto. Rakkaudettomuus jäytää omaa ja toisten mieltä ja vie voiman ja ilon elämästä.
Varhaiskirkon aikana kristittyihin epäluuloisesti suhtautuneet Rooman virkamiehet lähettivät vakoojia näiden kokoontumisiin nähdäkseen, punoivatko he juonia keisaria vastaan. Vakoojat saivat kuitenkin aiheen todeta: "Katsokaa, kuinka kristityt rakastavat Jeesusta ja toisiaan!"
Jos meidän keskellämme olisi tänään vakooja, minkälaisen todistuksen hän antaisi? Voisiko hän sanoa, kuten virkaveljensä vuosisatoja sitten? Onko rakkaus Kristukseen ja rakkaus lähimmäisiä kohtaan kylmennyt? Pidämmekö enää tärkeänä, että toiset tulisivat osallisiksi Jumalan rakkaudesta, jota hän osoittaa jokaista ihmistä ja koko luomakuntaansa kohtaan.
Kristityt on kutsuttu Jumalan rakkauden välikappaleiksi maailmassa. Lähetystyön tärkein motiivi on rakkaus. Rakkaus Kristukseen ja rakkaus sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät vielä tai enää tunne häntä. Hän on osoittanut rakkautta, jolla ei ole vertaa. Hänessä on syntien sovitus, anteeksiantamus ja pelastus. Saamme ammentaa niistä voimaa myös lähimmäistemme rakastamiseen.
Vain näin työ saa voimansa ja merkityksensä. Kun ihminen kokee tämän rakkauden, hän jaksaa lähteä ja välittää sitä eteenpäin. Niin kuin Kristus on rakastanut meitä, meidän tulee rakastaa muita. Hänen hyvyytensä herättää rakkautta häntä ja toisia kohtaan, ettemme eläisi vain itseämme varten.
Jumalan sana ohjaa ihmistä todellisen rakkauden lähteille ja rakkauden tekoihin. Ilosanoman vieminen kaikille kaikkialla on uskottu kirkon ja sen Herraan uskovien kristittyjen tehtäväksi. Se sanoma synnyttää uskoa ja rakkautta. Nämä puolestaan saavat aikaan luottamusta ja toivoa, oikeudenmukaisuutta, vastuuntuntoa ja halua huolehtia toisista.
Lokakuun toisena sunnuntaina vietetään seurakunnissa lähetyspyhää. Se on oiva tilaisuus kokoontua yhteen rukoilemaan lähetystyön puolesta ja osallistua eri tavoin rakkaudentyöhön Jumalan valtakunnan tulemiseksi, niin että hänen tekonsa vahvistuisivat koko Kristuksen kirkossa ja että voisimme välittää hänen rakkauttaan koko maailmaan.
Juha Auvinen
lähetysjohtaja
Pääkirjoitus, joka on julkaistu Lähde-lehdessä 25.9..2009
Tämä sivu: 
