23.10.09
Viime vuosisadan ehkä vaikutusvaltaisin kirkonmies, sittemmin myös arkkipiispana toiminut Simojoki (1908-1999) viittasi kiertokirjeessä kirkkolakiin otettuun säännökseen kirkkoherroille kuuluvasta velvollisuudesta "edistää harrastusta työhön evankeliumin levittämiseksi niiden keskuudessa, jotka eivät ole kristittyjä". Hän sanoi tämän merkitsevän sitä, että toiminta lähetyksen hyväksi "kuuluu jokaisen seurakunnan elintoimintaan, vaikka kirkko kirkkona onkin jättänyt työn käytännöllisen toteuttamisen pakanoiden keskuudessa lähetysseuroille".
Simojoki kirjoitti Neuvottelukunnan pyrkivän mahdollisuuksiensa mukaan myötävaikuttamaan siihen, että seurakunnissa tunnustettaisiin niille kuuluva lähetysvastuu. Neuvottelukunnan tehtäviksi hän mainitsi muun muassa "lähetysharrastuksen elvyttämisen ja lähetystietouden levittämisen seurakunnissa, lähetysseurojen ulkomaisia suhteita koskevat neuvottelut, lähetystyön nykytilanteen ja tulevaisuuden suuntaviivojen seuraamisen ja lähetystieteen aseman vahvistamisen maassamme".
Kirkon ja sen seurakuntien lähetystyö on vuosikymmenien aikana kasvanut ja kehittynyt myönteisesti. Silti monet Simojoen esittämät ajatukset ovat yhä ajankohtaisia. Myös silloisen Kirkon Lähetysasiain Neuvottelukunnan tehtävät, jotka on perinyt Kirkon lähetystyön toimikunta ja sen johtama Kirkon lähetystyön keskus (KLK), kuulostavat tutuilta.
Suomalaisen lähetystyön satavuotiseen historiaan viitaten kiertokirjeessä todetaan muun muassa, että "lähetysmieli, joka kirkkomme piirissä on myöhään herännyt, on nyt laajenemassa ja syvenemässä. Huolimatta taloudellisesti kiristyneestä ajasta lahjat lähetykselle ovat vuosi vuodelta lisääntyneet. Niin ikään on lähetystyöhön tarjoutuvien nuorten joukko jatkuvasti kasvamassa. Tämä pääoma on velvoittava ja vaatii toimintaa."
On merkillepantavaa, että niukkuuden aikana myös tuolloin, samoin kuin nälkävuosina sata vuotta aiemmin ja 1990-luvun laman aikana, tuki lähetystyölle kasvoi. Miten käyneekään nykyisen talouslaman aikana? Ihmiset monissa Aasian ja Afrikan maissa kärsivät meitä huomattavasti enemmän lamasta ja ovat ilman turvaverkkoja. Myös tuen tarve uusien työntekijöiden lähettämiseen on yhä ajankohtainen.
Vuoden 1959 kiertokirjeessä kiinnitetään huomio myös tänään yhä ajankohtaisempaan asiaan, islamin nousuun: "Muhamettilaisuus valtaa yhä uusia alueita. Joissakin osissa Afrikkaa se leviää paljon nopeammin kuin kristinusko. - -. Samassa ajassa kun yksi muhamettilainen kääntyy kristinuskoon, kääntyy tuhat kristittyä muhamettilaisuuteen. - -. Jotta evankelisilla kirkoilla olisi prosentuaalisesti yhtä monta lähetyssaarnaajaa muhamettilaisten keskuudessa kuin muilla kentillä, olisi näiden lähetyssaarnaajien määrän noustava 30-kertaiseksi."
Perusasetelmat ovat samat nyt 50 vuotta myöhemmin. Afrikan tilalla on Eurooppa, ja lähetystyöntekijöitä tarvitaan. Heidän avukseen islamilaisen maailman tavoittamiseksi ovat tulleet radio, satelliittitelevisio ja internet. Niitä käyttäen evankeliumi saavuttaa satoja miljoonia ihmisiä.
Kiertokirjeessä rohkaistaan historian valossa, että "Jumalalla on aina suunnitelmansa työmme suhteen, kun hän on herättänyt uusia tehtäviä kyselevän mielen". Näin on viidenkymmenen vuoden aikana epäilemättä tapahtunutkin. Sen seurauksena kirkkomme lähetystyö on laajentunut ja monipuolistunut.
Juha Auvinen
lähetysjohtaja
Pääkirjoitus, joka on julkaistu Lähde-lehdessä 23.10.2009
Tämä sivu: 
