30.04.10
Kristinuskoa ja kristillistä lähetystyötä syytetään joskus kulttuurien tuhoamisesta. Näin väittävät tuntevat usein huonosti sekä kristillistä uskoa että kulttuurin käsitettä. Kumpikin on monimuotoinen ja ilmenee eri yhteisöissä, maissa ja kansoilla eri tavoin. Yksi yhteinen lähtökohta niille kuitenkin on Vanhan testamentin ajatus, jonka mukaan ihmisen tehtävä on viljellä ja varjella. Se ei koske vain maata ja luontoa vaan myös henkistä ja hengellistä ympäristöä ja pääomaa.
Historian aikana kristinuskon nimissä on tapahtunut vääryyksiä ja ylilyöntejä. 1800-luvulla valistuksesta voimansa saanut edistysusko sävytti myös kristillisen lähetystyön ajattelua ja toimintatapoja. Usein kuitenkin Raamatun sanoman ja kristillisen uskon löytäneet ihmiset ja kansat itse halusivat vetää jyrkän rajan pakanallisiin menoihin ja muotoihin omassa kulttuurissaan. Monet tällaisista piirteistä liittyivät ihmisarvoa loukkaaviin, jopa hengenvaarallisiin rituaaleihin ja tapoihin. Niiden takana oli pelkoja ja myyttejä, jotka olivat ristiriidassa kristinuskon sanoman kanssa. Silloin myös entiseen elämään liittyviä kulttiesineitä ja taikakaluja tuhottiin. Noitarummut pantiin päreiksi ja poltettiin.
Kristinusko on tuonut monille kansoille aivan uusia mahdollisuuksia ja toivon niin tässä elämässä kuin tulevassa. Sen seurauksena vastuu lähimmäisestä, terveydenhoito, kansanopetus, lukutaito ja kaikinpuolinen sivistys ovat tulleet monen ulottuville. Tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen kohtelu on yksi kristinuskon ja kristillisen ihmiskäsityksen hedelmiä. Myös länsimaisten oikeuskäytäntöjen juuret ovat kristillisissä arvoissa.
Kieli on tunnetusti kulttuurin perusta. Se on kuin liima, joka pitää yhteisöä koossa ja antaa asioille ja ilmiöille syvemmän merkityksen, jonka sydän ymmärtää. Raamatunkäännös- ja kirjallisuustyö ovat kiistatta auttaneet säilyttämään monia uhanalaisia kieliä. Näin tehdessään työ on nostanut kyseisen kieliryhmän edustajien omanarvontuntoa, parantanut sen koulutustasoa ja yhteiskunnallista asemaa. Tätä työtä jatkavat luontevasti muun muassa eri kielillä niiden omassa kulttuuriympäristössä tuotetut kristilliset radio- ja televisio-ohjelmat.
Keski-Lahden seurakunnan kirkkoherra, teologian tohtori Pekka Särkiö kysyi blogissaan Kotimaa24-verkossa: "Tuhosiko kristinusko suomalaisen kulttuurin?" Hän kuvailee ansiokkaasti suomalaisen kulttuurin vuosituhantisia vaiheita ja siihen vaikuttaneita kansainvälisiä virtauksia. Ei suomalainenkaan kulttuuri ole muotoutunut eristyksissä ulkopuolisilta vaikutteilta.
"Ihmisen ja luonnon elämää ylläpitävän tasapainon säilyminen on kulttuurin viisauden ja kestävyyden merkki. Nykyinen jatkuva, kasvava ja tuhoava kuluttaminen ei ole tässä mielessä enempää viisasta kuin kestävääkään."
"Suomalaisuus uhkaa muiden omaleimaisten kulttuurien tavoin jäädä kaikkialla yhdenmukaisen kaupallisuuden jalkoihin. Kristinuskon tehtävä on paljastaa kulttuurien tuhoavat piirteet ja puolustaa kestävää, omaleimaista, elämää tukevaa kulttuuria", Särkiö kirjoittaa.
Kristinusko on sillä tavoin universaali, yleismaailmallinen, että se on ymmärrettävä ja löytää ilmenemismuotoja kaikissa kulttuureissa. Viime kädessä lähetystyön tehtävä ei ole juurruttaa mihinkään ympäristöön tai kansaan kristillistä kulttuuria tai elämäntapaa sinänsä vaan uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan. Hän on koko maailman Luoja, Lunastaja ja Pyhittäjä. Hänen tahdostaan ovat syntyneet eri kulttuurit, joilla on elämää rikastuttava ja rakentava voima. Hänen tahtonsa on myös, että kaikki kansat ja heimot saavat kuulla hänestä ja että kaikki kielet tunnustavat hänen herruutensa.
Juha Auvinen
Lähetysjohtaja
Pääkirjoitus on julkaistu Lähde-lehdessä 30.4.2010
Tämä sivu: 
