25.08.09
Jo lähtömaiden perusteella voi päätellä, että kaikki maahanmuuttajat eivät ole kristittyjä, saatikka luterilaisia. Kuitenkin vain noin neljännes Suomen maahanmuuttajista on muiden uskontojen kannattajia. Uskonnon vaihtaminen maahanmuuton yhteydessä on harvinaista. Maahanmuuttajat ovat tosin perustaneet myös uusia uskonnollisia yhteisöjä, mutta monet ovat menneet mukaan jo aikaisemmin maassa olleiden yhteisöjen toimintaan. Eniten heitä on luterilaisessa, ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa.
Maahanmuuttajien tapa ilmaista uskoa on monesti erilainen kuin omamme. Luterilainen kirkkokaan ei joka puolella maailmaa ole samanlainen kuin meillä Suomessa. Kirkon elämää värittävät kansalliset ja kulttuuriset tekijät sekä toisten protestanttisten kirkkojen ja uskontokuntien perinteet ja karismaattisuus. Usein uskontulkinnasta puuttuu eurooppalaista kristillisyyttä vaivaava skeptisyys, kyseenalaistaminen ja epäily. Uskon ilmaisemisen tapa on raikas ja rohkea. Usko näkyy myös arkipäivässä.
Suomessa on joitakin kansalliselta tai kielelliseltä pohjalta toimivia maahanmuuttajaseurakuntia ja erikielisiä jumalanpalvelusyhteisöjä. Ulkomaalaisryhmät ovat kolkutelleet paikallisseurakuntien ovia saadakseen tiloja omia kokoontumisiaan varten. Haasteena näyttääkin olevan luoksemme muuttavien kristittyjen vastaanottaminen ja sitouttaminen kirkon elämään sekä avoin vuoropuhelu kaikkien maahanmuuttajien kanssa.
Maahanmuuttajat rikastuttavat suomalaista yhteiskuntaa etnisesti, kulttuurisesti, kielellisesti ja uskonnollisesti. Saavatko he rikastuttaa myös kirkkoa ja sen elämää? Jäykkä kansankirkollisuus ei vetoa edes kaikkiin suomalaisiin. Miten se voisi innostaa monesti reippaaseen menoon tottuneita maahanmuuttajiakaan. Länsimainen uskonasioissakin näkyvä yksilökeskeisyys ei kiinnosta usein yhteisöllisyyteen tottuneita maahanmuuttajia. He tarvitsevat avoimen ja lämpimän yhteisön, jossa voivat tuntea olevansa tervetulleita.
Kirkon ekumeenisen strategian mukaan kirkossa on tarkoitus kiinnittää erityistä huomiota maahanmuuttajien vastaanottamiseen paikallisseurakunnissa. Yhteys paikallisseurakuntaan auttaa maahanmuuttajien kotoutumisessa uuteen elämänympäristöön. Kristittyjä maahanmuuttajia ohjataan mahdollisuuksien mukaan oman tunnustuksensa mukaiseen seurakuntaan. Kirkko tukee maassamme toimivia ulkomaalaisten kansalliselta ja kielelliseltä pohjalta toimivia seurakuntia ja erikielisiä jumalanpalvelusyhteisöjä.
Ekumeeninen strategia korostaa myös avoimuutta suhteessa muiden uskontojen piiristä tuleviin maahanmuuttajiin ja valmiutta keskustella uskosta heidän kanssaan. Tämän toteutumiseksi kirkko kouluttaa seurakuntiensa työntekijöitä ja luottamushenkilöitä. Myös ekumeeninen kasvatus lisää ymmärrystä toisin uskovien kristittyjen kohtaamisessa.
Suomeen palanneilla ja usein pitkään maailmalla olleilla lähetystyöntekijöillä on paljon annettavaa maahanmuuttajien kohtaamiseen paikallisseurakunnissa. Lähetin kokemus elämästä toisessa kulttuurissa, erilaiset tavat elää todeksi ja jakaa uskoa arjessa sekä kielitaito voivat silloittaa maahanmuuttajan tietä seurakunnan yhteyteen. Lähetystyöntekijä voi kokemuksestaan myös kertoa eri maista ja maanosista tulevien ihmisten kulttuurista asioita, jotka heille ovat tärkeitä ja jotka meidän on hyvä tietää uusia sisaria ja veljiä kohdatessamme. Näin vuorovaikutusongelmat muuttuvat yhteydeksi ja ristiriidat rikkaudeksi.
Juha Auvinen
lähetysjohtaja
Pääkirjoitus, joka on julkaistu Lähde-lehdessä 21.8.2009
Tämä sivu: 
