12.04.10

Lähetysjohtajan kirje 3/2010

Olen kiitollinen siitä, että saamme yhdessä tehdä mahdolliseksi evankeliumin viemisen myös sinne, missä sitä ehkä kaikkein eniten halveksitaan ja toisaalta kaikkein eniten janotaan. Lähi-idässä sekä Etu- ja Keski-Aasiassa miljoonat ihmiset ovat turhautuneet köyhyyden, väkivallan sekä poliittisen ja uskonnollisen painostuksen keskellä ja etsivät elämän syvempää tarkoitusta ja mieltä.

Iranissa yli 40 vuotta lähetystyössä toiminut William Miller kertoo yhdessä kirjassaan olleensa kerran
matkalla Koillis-Iranissa Meshedin pyhästä kaupungista, jossa on tunnetun runoilijan Omar Khayyamin
hauta. Matkalla Miller tapasi ryhmän miehiä ja naisia, jotka olivat palaamassa Meshedistä, ja kysyi heiltä:
"Kävittekö usein Meshedissä ollessanne imaami Rezan haudalla?" "Kyllä kävimme", yksi miehistä vastasi, "kävimme pyhällä haudalla kahdesti päivässä. Rukoilimme ja vuodatimme kyyneleitä marttyyrin haudalla, muistellen hänen kärsimyksiään ja pyytäen, että Jumala antaisi meille anteeksi." Miller jatkoi: "Ja nyt olette menossa kotiin. Oletteko varmoja, että Jumala on hyväksynyt pyhiinvaelluksenne ja antaa syntinne anteeksi?" "Emme", mies vastasi, "vain Jumala tietää."

Niin muslimi elää ja kuolee, epävarmana lopullisesta pelastuksestaan. Hän voi vain toivoa Jumalan armoa. Hän voi vain toivoa, että profeetan enkelit ryhtyvät välittäjiksi hänen ja Jumalan välillä viimeisenä päivänä, ja että hän pelastuu joutumasta helvettiin.

Miller kirjoittaa: "Kuinka kristitty haluaisikaan, että hänen muslimiveljellään ja -sisarillaan olisi sama varmuus kuin hänellä. Kristityllä on varmuus, joka ei perustu hänen toiveisiinsa vaan Jumalan lupauksiin, että hänen syntinsä on annettu anteeksi Kristuksen kuoleman tähden, ja että hänellä on iankaikkinen elämä Kristuksen ylösnousemuksen tähden, ja ettei mikään voi erottaa häntä Jumalan rakkaudesta Kristuksessa!"

Pelastus Kristuksessa on Jumalan armossaan meille antama lahja. Apostoli Paavali kirjoittaa, että "se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä" (Ef. 2:9). Meillä kristityillä ei ole varaa ylpeillä omilla saavutuksillamme, ei teoillamme, ei tekemättä jättämisillämme. Armo on kaiken ansion vastakohta. Jumalan Kristuksessa osoittama rajaton rakkaus on vapautustuomio syntiselle. Jumalan Kristuksessa ilmaisema ja lahjoittama pelastava rakkaus on ääretön, täysin suvereeni ja edellytyksetön, eikä siihen sisälly mitään vaatimuksia.

Martti Lutherin opetuksen mukaan nöyryys ja armo ovat samanaikaiset, ja nöyryys syntyy vasta sinä
hetkenä, jona Jumala antaa meille meidän syntimme anteeksi. Siinä hetkessä katkennut persoonallinen suhteemme Jumalaan uudistuu Kristuksen sovitustyön tähden. Tämä pelastava ja uudistava armo on niin avara, ettei toisaalta parhainkaan kelpaa Jumalalle, eikä toisaalta huonoinkaan ole suljettu pois armosta.

Radioaallot ovat armon aaltoja. Ne välittävät tätä sanomaa lukuisilla kielillä ihmisille, jotka janoavat kuulla Jumalan armosta, joka on Kristuksessa tarjolla kaikille ihmisille, oli hän sitten juutalainen, muslimi, buddhalainen, hindu, ateisti tai nimikristitty. Kun Jumala sanansa kautta avaa evankeliumin totuuden, hän antaa myös varmuuden siitä, että se sana on tosi ja vastanottamisen arvoinen. Ennen kaikkea hän antaa varmuuden siitä, että usko Kristukseen pelastaa synnin ja kuoleman vallasta ja antaa iankaikkisen elämän.

Olethan mukana työssämme edelleen armon sanoman välittämiseksi siitä osattomille.

Siunaavin kevätterveisin,
Juha Auvinen
Lähetysjohtaja