ApuaHaitiin-kerays
Osallistu_ja_lahjoita

Radiolähetysjärjestö Sanansaattajat ry :: SANSA

Radio näkymätön lähetti



Putiikin ostoskori

Ostoskorisi on tyhjä.
 

Kristus-vaate vai pelkkä punainen puku?

Isossa-Britanniassa herättivät huomiota vakavasti sairaan mediajulkkiksen Jade Goodyn ja hänen kahden poikansa kasteet maaliskuussa. Perheen kastanut - ja muutamaa viikkoa myöhemmin Jaden hautaansiunannut - anglikaanipastori Corinne Brixton sanoi, että heidän vastaanottamansa kristillinen kaste julistaa, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, ja että hän kuoli ja nousi kuolleista ei vain koko maailman vaan jokaisen puolesta niin että saamme syntien anteeksiantamuksen ja uuden elämän. Brixton muistutti, että koskaan ei ole kenellekään liian myöhäistä turvautua Jeesukseen, joka voi meidät pelastaa.

Pian tämän jälkeen uutisvälineissä kerrottiin, että kasteen peruuttamisesta on tulossa muoti Britanniassa, jossa aikaisemmin kohua herättivät ateistiset bussimainokset. Jo yli satatuhatta brittiä on ladannut Kansallisen sekulaariyhdistyksen (NSS) internetsivuilta kolmen punnan hintaisen leikkimielisen kasteenperuutustodistuksen. "Anekauppaa" kasteesta vapautumiseksi!

Tapahtumilla ei ole suoraa yhteyttä keskenään, mutta ne nostivat kristillisen kasteen keskustelunaiheeksi. Asian tekee kiinnostavaksi se, että ateistisen vakaumuksensa takia kasteesta eroon pyrkivät tulevat samalla myöntäneiksi, että he uskovat kasteen voimaan. Uutisten mukaan kasteita peruutetaan Britannian lisäksi Italiassa, Argentiinassa ja Espanjassa. Italiassa ja Espanjassa oikeus on antanut luvan myös kastemerkintöjen poistamiseen rekisteristä.

Kastekysymys on ajankohtainen muuallakin maailmassa, mutta muista syistä. Esimerkiksi Japanissa, Kiinassa ja Intiassa on suuri määrä ihmisiä, jotka pitävät itseään kristittyinä, mutta eivät halua tai voi tulla kastetuiksi. He ovat omaksuneet kristillisiä tapoja, uskovat sydämessään kolmiyhteiseen Jumalaan, mutta eivät ole kastettuja. Taustalla voi olla kulttuurisia, poliittisia ja sosiaalisia, jopa teologisia syitä. Kiinassa tällaisia ihmisiä kutsutaan kulttuurikristityiksi. Intiassa kastamattomuuteen johtavat usein sosiaaliset syyt.

Kulttuurisesti hindulaisessa, buddhalaisessa tai islamilaisessa ympäristössä elävälle kristityksi tunnustautuminen johtaa torjutuksi tulemiseen omassa yhteisössä. Osa näistä kastamattomista ajattelee, ettei usko tarvitse kirkkoa, oppia ja sakramentteja.

Kirkoissa kysytäänkin, mitä näille kaikille ihmisille tapahtuu. Miten he elävät ja säilyvät kristittyinä, jos he jäävät seurakuntayhteyden ja sakramenttien, kasteen ja ehtoollisen, ulkopuolelle. Vai ovatko he kristittyjä ollenkaan? Kastehan liittää ihmisen paitsi Kristukseen myös näkyvän kirkon yhteyteen.

Klassinen kristinoppi pitää kastetta välttämättömänä pelastukseen. Luterilaisen uskon mukaan kaste on Jumalan armon näkyvä merkki, johon voimme tarttua uskolla. Raamattu opettaa, että joka uskoo ja kastetaan, pelastuu. Pelastuminen on vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkiseen elämään hänen kanssaan.

Isossa katekismuksessa Martti Luther kirjoittaa, "ettei pidä kuvitella, että kaste olisi yhdentekevä asia, kuten on esimerkiksi uuteen punaiseen pukuun pukeutuminen". Galatalaiskirjeen mukaan kaikki, jotka ovat Kristukseen kastettuja, ovat pukeneet Kristuksen ylleen.

Katekismus toteaa, että hylätessään kasteen ihminen hylkää samalla Jumalan sanan ja uskon sekä Kristuksen. Mutta samalla Luther vakuuttaa, että kaste pysyy aina voimassa. Vaikka joku siitä luopuisikin ja lankeaisi syntiin, aina on kuitenkin avoin tie takaisin. Tämä ei tarkoita kastamista uudestaan vedellä, vaan paluuta katuen ja uskoen kasteeseen, jotta "siinä jo alkanut uusi elämä, josta on luovuttu, parantuisi entiselleen ja menestyisi". Kaste on "niin täynnä lohtua ja armoa, etteivät taivas ja maa voi sitä käsittää".

Kirkoilla, lähetysjärjestöillä ja jokaisella kastetulla kristityllä on vielä paljon työtä tämän lohdun ja armon välittämiseksi kaikille kansoille ja niiden tekemiseksi Jeesuksen opetuslapsiksi. Kastamalla ja opettamalla.

Juha Auvinen
lähetysjohtaja

Pääkirjoitus, joka on julkaistu Lähde-lehdessä 24.4.2009

Tämä sivu: SähköpostiTulosta